Osaamisen arvioinnin tulevaisuudesta

Meidän opintoparimme, tai oikeammin opintotriomme oppimiskysymyksenä oli ”Arvioinnin tulevaisuus – miten osaamista arvioidaan 2020 ja siitä eteenpäin”. Katse käännettiin siis lähitulevaisuuteen, koska kolmen-neljän vuoden aikajänteellä tapahtuva koulutusreformi tulee lähtökohtaisesti mullistamaan oppilaiden arviointiin, ohjaukseen ja ylipäänsä koulutuksen järjestämiseen liittyviä käytäntöjä ammatillisessa koulutuksessa. Opintopiirinä pääsimme keksimään tämän oppimiskysymyksen suunnitellessamme päivän kokonaisuutta, mutta keskustelu piirissä juuri tämän aiheen ympärillä oli sen verran kiintoisaa, että päätimme ottaa aiheen itsellemme.

Koska tässä aiheessa keskiössä oli opettajan työtä piakkoin koskeva muutos, halusimme, että tästä sinänsä abstraktista aiheesta saataisiin kuitenkin mahdollisimman konkreettinen. Jaoimmekin teeman kolmeen osaan, perustuen osittain omiin taustoihimme ja lähtökohtiimme. Halusimme kulkea makrotasolta mesotasolle ja edelleen mikrotasolle, kansallisesta ja kansainvälisestä tutkimuksesta ja ajattelusta kohti kotimaista koulutusreformia ja siinä esitettyjä toimenpiteitä ja tavoitteita sekä paikallistason opettajan näkökulmaa, Salpauksen kontekstissa. Näyttäisi siltä, että tulevaisuuden arvioinnissa ja ohjauksessa avainasioita ovat yksilöllisyys, yksilöllistäminen, kokonaisvaltaisuus ja monitasoisuus, digitaalisuus ja räätälöitävyys, syväoppimisen tukeminen. Kaikki tämä alati vähenevillä resursseilla ja lisääntyvästi moninaistuvan opiskelija-aineksen kanssa.

Päätimme myös, että haluamme jollain tasolla sitoa kokonaisuuden kunkin osallistuvan opettajaopiskelijan omiin kokemuksiin, ja samalla antaa hankalien kysymysten ja harmaiden hiuksien sijasta (tai ohella) mahdollisuuden rakentaa ratkaisuja siihen, miten ohjausta ja arviointia voitaisiin toteuttaa resurssitehokkaasti ja innovatiivisesti. Toteutimme tämän tehtävän niin, että kukin opiskelija sai päivän alussa kirjata ylös post it –lapulle hyvän, neutraalin tai huonon kokemuksen tilanteesta, jossa omaa osaamista arvioitiin. Tämän, päivään johdattelevan ennakkotehtävän toinen tarkoitus paljastui päivän päätteeksi, kun opiskelijat saivat omaan oppilaitostaustaansa tai mielenkiinnon kohteeseensa perustuen jaetuissa ryhmissä kehittää – tulevaisuuden arvioinnin suuntaviivat ja tavoitteet mielessään – osaamisen arviointikonseptia, tuotetta, jolla osaamista voitaisiin tulevaisuudessa arvioida nykyistä fiksummin. Näistä ideoista kukin ryhmä tuotti parin kolmen minuutin pitchauksen, eli myyntipuheen.

ITSEARVIOINTI:

Ryhmän yhteistyön haasteena oli se, että kullakin on ollut varsin työntäyteinen syksy ylimääräisine jännityksineen liittyen esimerkiksi työpaikan tulevaisuuteen, mutta tämän selityksen taakse on turha mennä. Se aika, jota ryhmä pystyi hyödyntämään, hyödynnettiin kyllä tehokkaasti. Samalla kolmen hyvin erilaisista lähtökohdista tulleen kaverin erilaiset osaamiset saatiin hienosti valjastettua käyttöön. Koska aihe oli aika abstrakti, riskinä oli, että tunti olisi jäänyt puhtaasti teoreettiseksi ylätason keskusteluksi, mutta ainakin omasta mielestämme ideamme yhteisestä tehtävästä oli ihan onnistunut. Mutta: aika, se pirullisen lyhyt 60 minuuttia, joka meillä oli käytössämme osoittautui varsin lyhyeksi, ja ainakin ryhmää itseään harmitti se, ettei hienoille ryhmätuotoksille ollut riittävästi purkuaikaa. Nyt lyhyessä ajassa kehitetyt loistavat konseptit jäivät päivän päätteeksi ikään kuin ilmaan. Toinen haaste oli, miten painottaa yhtäältä opetettavaa tietosisältöä ja toisaalta kokeiltevaa opetusmenetelmää.

Linkki Powerpoint-esitykseen, jonka lopussa on lista käytetyistä lähteistä linkkeineen:

https://drive.google.com/open?id=0B1tIFBW7XtQxQnVuN1ZXU1Z1bzA

Ari, Marko & Vesa