Osaamisen arvioinnin tulevaisuudesta

Meidän opintoparimme, tai oikeammin opintotriomme oppimiskysymyksenä oli ”Arvioinnin tulevaisuus – miten osaamista arvioidaan 2020 ja siitä eteenpäin”. Katse käännettiin siis lähitulevaisuuteen, koska kolmen-neljän vuoden aikajänteellä tapahtuva koulutusreformi tulee lähtökohtaisesti mullistamaan oppilaiden arviointiin, ohjaukseen ja ylipäänsä koulutuksen järjestämiseen liittyviä käytäntöjä ammatillisessa koulutuksessa. Opintopiirinä pääsimme keksimään tämän oppimiskysymyksen suunnitellessamme päivän kokonaisuutta, mutta keskustelu piirissä juuri tämän aiheen ympärillä oli sen verran kiintoisaa, että päätimme ottaa aiheen itsellemme.

Koska tässä aiheessa keskiössä oli opettajan työtä piakkoin koskeva muutos, halusimme, että tästä sinänsä abstraktista aiheesta saataisiin kuitenkin mahdollisimman konkreettinen. Jaoimmekin teeman kolmeen osaan, perustuen osittain omiin taustoihimme ja lähtökohtiimme. Halusimme kulkea makrotasolta mesotasolle ja edelleen mikrotasolle, kansallisesta ja kansainvälisestä tutkimuksesta ja ajattelusta kohti kotimaista koulutusreformia ja siinä esitettyjä toimenpiteitä ja tavoitteita sekä paikallistason opettajan näkökulmaa, Salpauksen kontekstissa. Näyttäisi siltä, että tulevaisuuden arvioinnissa ja ohjauksessa avainasioita ovat yksilöllisyys, yksilöllistäminen, kokonaisvaltaisuus ja monitasoisuus, digitaalisuus ja räätälöitävyys, syväoppimisen tukeminen. Kaikki tämä alati vähenevillä resursseilla ja lisääntyvästi moninaistuvan opiskelija-aineksen kanssa.

Päätimme myös, että haluamme jollain tasolla sitoa kokonaisuuden kunkin osallistuvan opettajaopiskelijan omiin kokemuksiin, ja samalla antaa hankalien kysymysten ja harmaiden hiuksien sijasta (tai ohella) mahdollisuuden rakentaa ratkaisuja siihen, miten ohjausta ja arviointia voitaisiin toteuttaa resurssitehokkaasti ja innovatiivisesti. Toteutimme tämän tehtävän niin, että kukin opiskelija sai päivän alussa kirjata ylös post it –lapulle hyvän, neutraalin tai huonon kokemuksen tilanteesta, jossa omaa osaamista arvioitiin. Tämän, päivään johdattelevan ennakkotehtävän toinen tarkoitus paljastui päivän päätteeksi, kun opiskelijat saivat omaan oppilaitostaustaansa tai mielenkiinnon kohteeseensa perustuen jaetuissa ryhmissä kehittää – tulevaisuuden arvioinnin suuntaviivat ja tavoitteet mielessään – osaamisen arviointikonseptia, tuotetta, jolla osaamista voitaisiin tulevaisuudessa arvioida nykyistä fiksummin. Näistä ideoista kukin ryhmä tuotti parin kolmen minuutin pitchauksen, eli myyntipuheen.

ITSEARVIOINTI:

Ryhmän yhteistyön haasteena oli se, että kullakin on ollut varsin työntäyteinen syksy ylimääräisine jännityksineen liittyen esimerkiksi työpaikan tulevaisuuteen, mutta tämän selityksen taakse on turha mennä. Se aika, jota ryhmä pystyi hyödyntämään, hyödynnettiin kyllä tehokkaasti. Samalla kolmen hyvin erilaisista lähtökohdista tulleen kaverin erilaiset osaamiset saatiin hienosti valjastettua käyttöön. Koska aihe oli aika abstrakti, riskinä oli, että tunti olisi jäänyt puhtaasti teoreettiseksi ylätason keskusteluksi, mutta ainakin omasta mielestämme ideamme yhteisestä tehtävästä oli ihan onnistunut. Mutta: aika, se pirullisen lyhyt 60 minuuttia, joka meillä oli käytössämme osoittautui varsin lyhyeksi, ja ainakin ryhmää itseään harmitti se, ettei hienoille ryhmätuotoksille ollut riittävästi purkuaikaa. Nyt lyhyessä ajassa kehitetyt loistavat konseptit jäivät päivän päätteeksi ikään kuin ilmaan. Toinen haaste oli, miten painottaa yhtäältä opetettavaa tietosisältöä ja toisaalta kokeiltevaa opetusmenetelmää.

Linkki Powerpoint-esitykseen, jonka lopussa on lista käytetyistä lähteistä linkkeineen:

https://drive.google.com/open?id=0B1tIFBW7XtQxQnVuN1ZXU1Z1bzA

Ari, Marko & Vesa

Oppimisen ja osaamisen arviointi

Valitsimme oppimiskysymykseksi: ” Millä eri tavoin (ja keiden toimesta) opiskelijan oppimista ja osaamista arvioidaan työelämässä ja millä eri tavoin työelämässä tapahtuvan osaamisen arvioinnin laatu voidaan varmistaa?

Halusimme valita juuri tämän aiheen, koska se on keskeinen ja tärkeä taito opettajan työssä ja meistä kumpikaan ei tiennyt aiheesta juuri mitään. Meillä ei ole opettajakokemusta/-taustaa, joten saimme perehtyä aiheeseen täysin puhtaalta pöydältä opintotuokion ennakkovalmistelussa. Luentomateriaalin runkona käytimme Opetushallituksen vuonna 2016 julkaisemaa, Arvioinnin opas, nimistä lähdettä. Tämän lisäksi kävimme läpi ja hyödynsimme lukuisia muita lähteitä.

Opetushallitus 2016. Arvioinnin opas, Ammatillinen peruskoulutus, Näyttötutkinnot. Opetushallitus. Oppaat ja käsikirjat 2015:2: http://www.oph.fi/download/165456_arvioinnin_opas.pdf

Heti alussa päätimme, että pyrimme tapaamaan kasvokkain muutaman kerran valmistelun aikana. Valitsimme tapaamispaikaksi Renkomäen ABC:n, koska sen sijainti oli molemmille hyvä. Tiinalle ajomatkaa kertyi 60 km ja Jarkolle vain 40 km. ABC tarjosikin erinomaiset puitteet meidän työskentelylle: hyvä sijainti, tuoretta kahvia ja pullaa, nopea nettiyhteys, jne.

Työn aikana saimme ohjausta ja tukimateriaalia opintopiiriltä Moodlen kautta. Kysymyksiimme vastattiin kohtuullisen ajan kuluessa ja yhteistyö opintopiirin kanssa sujui muutenkin hyvin. Työ alkoi luonnollisesti tutustumalla saatavilla olevaan aiheeseen liittyvään materiaaliin. Arvioinnin kenttä on kovin laaja: AMK, ammatillinen peruskoulutus eli nuoret ja ammatillinen aikuiskoulutus eli näyttötutkinnot; oppimisen arviointi ja osaamisen arviointi noissa kaikissa toimintaympäristöissä. Lisäksi meillä on satoja erilaisia tutkintoja. Tämän vuosi rajasimme aikataulusyistä opetustuokion koskemaan vain ammatillista peruskoulutusta.

Opetusmenetelmiksi valitsimme luennon, videon ja ryhmätyön. Halusimme palata omassa opetustuokiossamme ”back to basics”, joten perinteiseen kalvoesitykseen pohjautuvalla luennolla olikin merkittävä osuus opetuksessa. Halusimme myös, että oppilaille jää koulutuksen jälkeen myös jotain ”kättä pidempää”, mihin voi tarvittaessa palata. Saimme tästä valinnasta positiivista palautetta oppilailta, kuten myös meidän keskinäisestä työnjaosta ja ”uutislukijamaisen” vakuuttavasta esityksestä.

Opetustuokion lopuksi teimme vielä ryhmätyön, jonka tarkoituksena oli jakaa oppilaiden omia kokemuksia ja hyviä käytäntöjä oppimisen ja osaamisen arvioinnista. Ennen ryhmätyön aloitusta näytimme videon aiheesta, josta päästiinkin hyvin keskustelun alkuun.

Sairaanhoitajaopiskelijan arviointikeskustelu: https://www.youtube.com/watch?v=bJVGf6U9ir0

Meidän mielestä onnistuimme opetustuokion pitämisessä kohtalaisen hyvin lähtötilanne huomioiden.

 

Tiina ja Jarkko

Palapeli, lumilyhty, Eiffel-torni ja eduskuntatalo

Mitä tarkoitetaan osaamisen tunnustamisella ja tunnistamisella? Mitä ongelmia ja haasteita aiemman osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa voi olla? Muistaen itsearvioinnin.

Meillä oli tavoitteena, että ei pidetä mitään kalvosulkeisia vaan pyritään pitämään opetus toiminnallisena. Opintopiirin toivomus oli myös toiminnallisesta opetuksesta. Opintopiiriltä emme paljon kyselleet apuja, koska homma sujui muutenkin jouhevasti. Yhteistyömme opintoparina oli luontevaa alusta alkaen, vaikka emme toisiamme tunteneet aiemmin.

Opetusta suunnitellessamme meillä oli tarkoitus kuljettaa punainen lanka läpi tunnistamisen, tunnustamisen aina itsearviointiin saakka. Jo ensimmäisellä tapaamiskerralla opintoparina meillä oli paljon ideoita ja olimme samalla aaltopituudella.
Vaikka moni ihmetteli tehtävien tarkoituksenmukaisuutta aluksi, se selvisi opiskelijoille opetuksen edetessä ja he löysivät sieltä sen punaisen langan. Joukko innostui tehtävistä silmin nähtävästi, ei ehkä ihan kaikki.

Halusimme kokeilla kepillä jäätä ja kokeilla jotain ihan erilaista toiminnallista menetelmää. Palautteessa ohjaava opettaja mainitsi meidän revitelleen ja jättäneen tunnejäljen opiskelijoihin. Vaikka palautteessa tuli lokaa niskaan esim.  liiallisesta toiminnallisuudesta verrattuna teoriaan ja ehkä toisten opetuksiin, meidän maailma ei siihen romahtanut. Uskaltaisimme käyttää vastaavanlaista opetusta tulevaisuudessakin.

Loppupalautteessa saimme palautetta opintopiiriltä, ohjaavalta opettajalta sekä ryhmältä. Meille ei jäänyt aikaa itsearviointiin ja opintopiirille saimme antaa palautetta vasta toisen opintoparin opetuksen jälkeen.

Itsearviointi

Aikataulutus ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, koska oletimme ryhmän lähtevän paremmin mukaan dialogiin aiheesta tunnistaminen ja tunnustaminen. Suunnitelman loppuun olimme tarkoituksella jättäneet aikaa keskustelulle, koska olemme ymmärtäneet, että tätä on kaivattu ryhmässä. Tällä tavalla meillä oli suunnitelmassa varaa joko lyhyelle tai pidemmälle keskustelulle riippuen alkuosaan käyttämästämme ajasta.

Heti opetuksen alussa tunnistimme tehneemme virheen pöytien asettelussa ja tunnustimme sen välittömästi.

Kommunikointi ryhmän kanssa oli aluksi nihkeää, mutta parani loppua kohti. Porukka lämpeni keskustelemaan vasta toiminnallisen osuuden jälkeen.

Opintoparina kommunikointi sujui mainiosti opetusta suunnitellessa ja opetuksen aikana.



Mia Saario ja Soile Ylä-Jääski

Palapeli, lumilyhty, Eiffel-torni ja eduskuntatalo

Mitä tarkoitetaan osaamisen tunnustamisella ja tunnistamisella? Mitä ongelmia ja haasteita aiemman osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa voi olla? Muistaen itsearvioinnin.

Meillä oli tavoitteena, että ei pidetä mitään kalvosulkeisia vaan pyritään pitämään opetus toiminnallisena. Opintopiirin toivomus oli myös toiminnallisesta opetuksesta. Opintopiiriltä emme paljon kyselleet apuja, koska homma sujui muutenkin jouhevasti. Yhteistyömme opintoparina oli luontevaa alusta alkaen, vaikka emme toisiamme tunteneet aiemmin.

Opetusta suunnitellessamme meillä oli tarkoitus kuljettaa punainen lanka läpi tunnistamisen, tunnustamisen aina itsearviointiin saakka. Jo ensimmäisellä tapaamiskerralla opintoparina meillä oli paljon ideoita ja olimme samalla aaltopituudella.
Vaikka moni ihmetteli tehtävien tarkoituksenmukaisuutta aluksi, se selvisi opiskelijoille opetuksen edetessä ja he löysivät sieltä sen punaisen langan. Joukko innostui tehtävistä silmin nähtävästi, ei ehkä ihan kaikki.

Halusimme kokeilla kepillä jäätä ja kokeilla jotain ihan erilaista toiminnallista menetelmää. Palautteessa ohjaava opettaja mainitsi meidän revitelleen ja jättäneen tunnejäljen opiskelijoihin. Vaikka palautteessa tuli lokaa niskaan esim.  liiallisesta toiminnallisuudesta verrattuna teoriaan ja ehkä toisten opetuksiin, meidän maailma ei siihen romahtanut. Uskaltaisimme käyttää vastaavanlaista opetusta tulevaisuudessakin.

Loppupalautteessa saimme palautetta opintopiiriltä, ohjaavalta opettajalta sekä ryhmältä. Meille ei jäänyt aikaa itsearviointiin ja opintopiirille saimme antaa palautetta vasta toisen opintoparin opetuksen jälkeen.

Itsearviointi

Aikataulutus ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, koska oletimme ryhmän lähtevän paremmin mukaan dialogiin aiheesta tunnistaminen ja tunnustaminen. Suunnitelman loppuun olimme tarkoituksella jättäneet aikaa keskustelulle, koska olemme ymmärtäneet, että tätä on kaivattu ryhmässä. Tällä tavalla meillä oli suunnitelmassa varaa joko lyhyelle tai pidemmälle keskustelulle riippuen alkuosaan käyttämästämme ajasta.

Heti opetuksen alussa tunnistimme tehneemme virheen pöytien asettelussa ja tunnustimme sen välittömästi.

Kommunikointi ryhmän kanssa oli aluksi nihkeää, mutta parani loppua kohti. Porukka lämpeni keskustelemaan vasta toiminnallisen osuuden jälkeen.

Opintoparina kommunikointi sujui mainiosti opetusta suunnitellessa ja opetuksen aikana.



Mia Saario ja Soile Ylä-Jääski

Yksilöllisten oppimistarpeiden tunnistusosaaminen-opintopiirin mietteitä 

Opintopiirimme muotoutui jo opintojen infopäivänä kesäkuussa ja työskentely lähti vauhtiin hienosti elokuun lopun lähipäivien jälkeen. Tapasimme useita kertoja, milloin Anjan ja toisinaan myös Hannun työpaikalla, päivän runkoa suunnitellen ja oppimiskysymyksiä viilaten. Yhdessä työskentely oli rattoisaa ja tapaamisissa oli iloinen meininki. Huomasimme, että meistä on toisillemme tukea myös muussa opiskelussa, joten osaamismerkkejäkin tuli tehtailtua yhdessä.  

Pääsimme hyvin alkuun Tarun antamien vinkkien ja lähdeaineiston avulla. Allan palattua lomalta hän ryhtyi ohjaamaan työskentelyämme ja saimmekin kokonaisuudesta napakamman ja selkeämmän hänen emännöimiensä Webex-istuntojen ansiosta. Pidimme yhteensä kolme Webex-istuntoa. 

Olimme sitä mieltä, että parhaan annin päivä takaa, jos saamme mukaan käytännön esimerkkejä erityisistä oppijoista ja oppilaitoksista, jotka tarjoavat ammatillista koulutusta kyseisille henkilöille. Päädyimme kysymään Nastolassa sijaitsevasta Kaarisillasta esittelyä, koska siellä annetaan erityisille oppijoille ainutlaatuista ammatillista koulutusta. Toiseksi käytännön esimerkiksi valikoitui Salpauksen Pulssi-työpaja, jossa Hannu on töissä. Ajatuksemme oli, että oppilaitosten näkökulmat syventävät oppimiskysymysten teemoja, joita olivat henkilökohtaiset oppimissuunnitelmat sekä yksilöllisen tuentarpeen ja vahvuuksien tunnistaminen. Antamassamme ennakkotehtävässä laitoimme opintopiirit pohtimaan erilaisia tapoja, joilla opettaja voi tukea erityisen ominaisuuden kanssa painivaa opiskelijaa.   

Kuulimmekin erittäin mielenkiintoisen esityksen, kuinka Kaarisillassa toimitaan erilaisten oppijoiden kanssa. Miten heille oppilaat valikoituvat esim. musiikin- ja taideopetukseen. Hän myös kertoi monikulttuurisesta yhteistyöstä mm Italian kanssa. Esiin nousi HOPS ja HOJKS, kuinka niitä tehdään ja mikä vaikutus niillä saattaa olla opiskelijan tulevaisuuteen. 

Ensimmäiseen oppimiskysymykseen: Mitä henkilökohtaiset oppimissuunnitelmat ovat ja miten ne laaditaan. Opintopari oli tehnyt hienot haastattelut kysymykseen liittyen joten siitä sai hyvän kuvan, millainen prosessi se on. Valitettavasti ensimmäisessä videossa äänenvoimakkuus oli heikko. Se ei ehkä kuulunut taakse kovin hyvin.  Itselläni oli hiukan vaikeuksia saada selvää, mitä  videossa kerrottiin, vaikka olin eturivissä.  Toiseen oppimiskysymykseen: Miten opiskelijoiden yksilöllisiä tuen tarpeita ja vahvuuksia tunnistetaan ammatillisessa koulutuksessa ja AMK:ssa. Tähänkin kysymykseen löytyi palapelin avulla vastaukset. 

  

Päivä sujui suunnitelmiemme mukaisesti ja olemme sitä mieltä, että kokonaisuus oli oikein onnistunut ja antoisa. Hyvät ennakkovalmistelut, selkeä työnjako sekä kerrassaan mainio "opintopiirihenki" takasi lopputuloksen, johon voimme olla tyytyväisiä. 

Hannu, Jonna, Eeva-Liisa ja Anja 

Kello kilisi palapelin kokoon

Oppimiskysymyksemme 14.10.16 oli “Miten yksilöllisiä tuen tarpeita ja vahvuuksia tunnistetaan ammatillisessa oppilaitoksessa ja ammattikorkeakoulussa?”

Lähdimme liikkeelle siten, että kysyimme kyseisen kysymyksen tuntemiltamme ammatillisilta opettajilta. Lisäksi laitoimme sähköpostilla saman kysymyksen muutamalle opinto-ohjaajalle ja kuraattorille. Vastauksista löysimme helposti yhteisiä tekijöitä, jotka saimme ryhmiteltyä kolmeen luokkaan: nivelvaiheen yhteistyö ja ennakkotiedot oppijasta, alkukartoitukset, -haastattelut ym. sekä opettajan oma havainnointi.

Suunnittelun merkeissä tapasimme kaksi kertaa Fellmannian campuksen työhuoneessa. (Huom tiedoksi! opiskelija voi varata erikokoisia työhuoneita Fellmanniasta maksutta etukäteen www.studymeet.lamk.fi)

Tapaamisemme vähän venyivät, kun meillä oli niin paljon muutakin puhuttavaa. Saimme toisiltamme hyviä vinkkejä ja ohjausta mm. opiskeluun liittyen. Satu piti enemmän huolta siitä, että asiakin menee eteenpäin ja saamme sovittua asioita. Kaisa taas oli ennakkoluulottomasti valmis toisen hulluihinkin ideoihin. Molemmilla kerroilla paikka ehti sulkea ovensa ennen meidän ehtimistämme ulos. Toisella kerralla meitä tultiin onneksi jo etsimään, mutta läheltä piti ettemme viettäneet Fellmanniassa koko yötä (huom tiedoksi! Fellmannia sulkeutuu klo 20.00). Lisäksi suunnittelimme opetustamme kaksi kertaa skypessä. Messenger -viestit kulkivat välillämme opetusaamuun asti. No, perjantai-iltanakin. Skype on helppo tapa työskennellä yhdessä, kun voi esimerkiksi selata papereita tai kirjoittaa samaan aikaan.

Opetuspäivässä ja ennakkovalmisteluissa olimme sopineet  tarkan työnjaon, mikä oli hyvä asia.

Käytimme kelloa herättämään opiskelijoiden huomion aloituksissa ja ryhmätyöskentelyn päättymisten merkiksi. “Time timer” näytti kokonaisaikaa. Samalla halusimme opettaa näitä yksinkertaisia keinoja, millä huutamisen sijaan voi herättää oppilaiden huomion ja auttaa hahmottamaan oppitunnin kestoa.

Opetusmenetelmänä meillä oli yhteistoiminnallinen “palapelimalli”. Siinä jokaisen kotiryhmän jäsenen tietoja tarvitaan, jotta kaikki saavat kokonaiskuvan aiheesta. Jokaisella jäsenellä on myös vastuu koko ryhmän oppimisesta, koska hän tuo oman teema-alueensa tiedot muulle ryhmälle. Meillä asiantuntijoita tosin oli useimmissa ryhmissä kaksi. Jälkeenpäin voikin miettiä, olisiko teemat voinut jakaa esim. viiteen osaan, jolloin asiantuntijaryhmässä olisi ollut vähemmän opiskeltavaa materiaalia. Kaisalle menetelmä oli uusvanha ja  suunnitellessamme Kaisa kutsui menetelmää erehdyksessä usein peiliksi. Tästä Satu muotoilikin kasarityyliin palapeili -nimen.

Kaisaa harmitti hieman epäselvä ryhmäjako-ohjeen anto. Ympärille tuli nopeasti kuhinaa ja hieman kaaostakin, kun väki ei tiennyt minne ja kenen ryhmään kuuluivat. Muutama opiskelija otti hienosti vastuun ja johdon ryhmän kokoamisesta sekä keskustelun suuntaamisesta oikeaan suuntaan. Paikalla olleet olivat opettajaopiskelijoita, joten jokainen toivottavasti mietti, miten toimisi toisin, jakaisi ryhmät jne. Ryhmäjaot olisi voinut laittaa esimerkiksi esille jo ennen lounasta, jolloin jokainen olisi voinut bongata listoilta etukäteen nimensä ja osannut sitten suunnistaa paremmin. Tätä kyllä mietittiinkin, muttei haluttu sekoittaa edellisen parin opetusta omilla listoilla.

Pidimme etukäteen haastavimpana ryhmäjakoa, koska jos se ei onnistu, ryhmissä voi olla väärä rakenne. Siitä syystä kysyimme hyvissä ajoin ennen opetustuokiotamme, onko joku lähdössä pois iltapäivällä, jotta etukäteen suunnitellut ryhmäjaot onnistuisivat. Käytimme ryhmäjaon tekemiseen reilusti aikaa, koska halusimme muodostaa heterogeeniset ryhmät. Jaoimme esimerkiksi opintopiirit eri ryhmiin, samoin eri sukupuolet, kasperin suorittaneet jne.

Meidän oli helppoa ja hauskaa työskennellä yhdessä. Olemme samanlaisen erilaisia. Heittäytyjiä molemmat, Satu on tarkka paperille etukäteissuunnittelija (töissä lisänimeltään “lista-Semeri”) ja Kaisa pohtii paljon päässään ja panostaa kaikkensa tositilanteessa:)). Saimme tehtyä hyvin kompromisseja ja meillä oli yhteinen ymmärrys opetettavasta alueesta.

Tunnin opetusaika on todella lyhyt, kun siihen sisällyttää toiminnallista osuutta. Oletuksena onkin jokaisen hyvä perehtyminen aiheeseen etukäteen, vaikkei se olisi ennakkotehtävänäkään. Tämä vinkkinä kaikille seuraaviin lähipäiviin!

Kaisa ja Satu

ps. linkit materiaaleihin

Alkukartoitukset ja -haastattelut:

https://docs.google.com/document/d/1g00PC2uuPfqXinxql1ymFJi02WaOVCnGK4C3Z7QQs1I/edit

Nivelvaiheen yhteistyö:
https://docs.google.com/document/d/1VGy-HuUB-TO1jdjo5s2YktoNanXSlw6KqUeuVWaA6Uw/edit?usp=sharing

Havainnointi:

https://docs.google.com/document/d/1ANG9kNBbfT6HjRBMBgxLjBUmjwa8nCsU5NOz9yHkEcc/edit?usp=sharing

Linkkejä:

https://docs.google.com/document/d/1mA5ag08sHpXYzt4EVkY0bNCDuGtF6qceTQlxC0GYYKA/edit?usp=sharing