Meidän
opintoparimme, tai oikeammin opintotriomme oppimiskysymyksenä oli ”Arvioinnin
tulevaisuus – miten osaamista arvioidaan 2020 ja siitä eteenpäin”. Katse
käännettiin siis lähitulevaisuuteen, koska kolmen-neljän vuoden aikajänteellä
tapahtuva koulutusreformi tulee lähtökohtaisesti mullistamaan oppilaiden
arviointiin, ohjaukseen ja ylipäänsä koulutuksen järjestämiseen liittyviä
käytäntöjä ammatillisessa koulutuksessa. Opintopiirinä pääsimme keksimään tämän
oppimiskysymyksen suunnitellessamme päivän kokonaisuutta, mutta keskustelu
piirissä juuri tämän aiheen ympärillä oli sen verran kiintoisaa, että päätimme
ottaa aiheen itsellemme.
Koska
tässä aiheessa keskiössä oli opettajan työtä piakkoin koskeva muutos,
halusimme, että tästä sinänsä abstraktista aiheesta saataisiin kuitenkin
mahdollisimman konkreettinen. Jaoimmekin teeman kolmeen osaan, perustuen
osittain omiin taustoihimme ja lähtökohtiimme. Halusimme kulkea makrotasolta
mesotasolle ja edelleen mikrotasolle, kansallisesta ja kansainvälisestä
tutkimuksesta ja ajattelusta kohti kotimaista koulutusreformia ja siinä
esitettyjä toimenpiteitä ja tavoitteita sekä paikallistason opettajan
näkökulmaa, Salpauksen kontekstissa. Näyttäisi siltä, että tulevaisuuden
arvioinnissa ja ohjauksessa avainasioita ovat yksilöllisyys, yksilöllistäminen,
kokonaisvaltaisuus ja monitasoisuus, digitaalisuus ja räätälöitävyys,
syväoppimisen tukeminen. Kaikki tämä alati vähenevillä resursseilla ja lisääntyvästi
moninaistuvan opiskelija-aineksen kanssa.
Päätimme
myös, että haluamme jollain tasolla sitoa kokonaisuuden kunkin osallistuvan
opettajaopiskelijan omiin kokemuksiin, ja samalla antaa hankalien kysymysten ja
harmaiden hiuksien sijasta (tai ohella) mahdollisuuden rakentaa ratkaisuja
siihen, miten ohjausta ja arviointia voitaisiin toteuttaa resurssitehokkaasti
ja innovatiivisesti. Toteutimme tämän tehtävän niin, että kukin opiskelija sai
päivän alussa kirjata ylös post it –lapulle hyvän, neutraalin tai huonon
kokemuksen tilanteesta, jossa omaa osaamista arvioitiin. Tämän, päivään
johdattelevan ennakkotehtävän toinen tarkoitus paljastui päivän päätteeksi, kun
opiskelijat saivat omaan oppilaitostaustaansa tai mielenkiinnon kohteeseensa
perustuen jaetuissa ryhmissä kehittää – tulevaisuuden arvioinnin suuntaviivat
ja tavoitteet mielessään – osaamisen arviointikonseptia, tuotetta, jolla
osaamista voitaisiin tulevaisuudessa arvioida nykyistä fiksummin. Näistä
ideoista kukin ryhmä tuotti parin kolmen minuutin pitchauksen, eli myyntipuheen.
ITSEARVIOINTI:
Ryhmän
yhteistyön haasteena oli se, että kullakin on ollut varsin työntäyteinen syksy
ylimääräisine jännityksineen liittyen esimerkiksi työpaikan tulevaisuuteen,
mutta tämän selityksen taakse on turha mennä. Se aika, jota ryhmä pystyi
hyödyntämään, hyödynnettiin kyllä tehokkaasti. Samalla kolmen hyvin erilaisista
lähtökohdista tulleen kaverin erilaiset osaamiset saatiin hienosti valjastettua
käyttöön. Koska aihe oli aika abstrakti, riskinä oli, että tunti olisi jäänyt
puhtaasti teoreettiseksi ylätason keskusteluksi, mutta ainakin omasta
mielestämme ideamme yhteisestä tehtävästä oli ihan onnistunut. Mutta: aika, se
pirullisen lyhyt 60 minuuttia, joka meillä oli käytössämme osoittautui varsin
lyhyeksi, ja ainakin ryhmää itseään harmitti se, ettei hienoille ryhmätuotoksille
ollut riittävästi purkuaikaa. Nyt lyhyessä ajassa kehitetyt loistavat konseptit
jäivät päivän päätteeksi ikään kuin ilmaan. Toinen haaste oli, miten painottaa
yhtäältä opetettavaa tietosisältöä ja toisaalta kokeiltevaa opetusmenetelmää.
Linkki
Powerpoint-esitykseen, jonka lopussa on lista käytetyistä lähteistä
linkkeineen: