Yksilöllisten oppimistarpeiden tunnistusosaaminen-opintopiirin mietteitä 

Opintopiirimme muotoutui jo opintojen infopäivänä kesäkuussa ja työskentely lähti vauhtiin hienosti elokuun lopun lähipäivien jälkeen. Tapasimme useita kertoja, milloin Anjan ja toisinaan myös Hannun työpaikalla, päivän runkoa suunnitellen ja oppimiskysymyksiä viilaten. Yhdessä työskentely oli rattoisaa ja tapaamisissa oli iloinen meininki. Huomasimme, että meistä on toisillemme tukea myös muussa opiskelussa, joten osaamismerkkejäkin tuli tehtailtua yhdessä.  

Pääsimme hyvin alkuun Tarun antamien vinkkien ja lähdeaineiston avulla. Allan palattua lomalta hän ryhtyi ohjaamaan työskentelyämme ja saimmekin kokonaisuudesta napakamman ja selkeämmän hänen emännöimiensä Webex-istuntojen ansiosta. Pidimme yhteensä kolme Webex-istuntoa. 

Olimme sitä mieltä, että parhaan annin päivä takaa, jos saamme mukaan käytännön esimerkkejä erityisistä oppijoista ja oppilaitoksista, jotka tarjoavat ammatillista koulutusta kyseisille henkilöille. Päädyimme kysymään Nastolassa sijaitsevasta Kaarisillasta esittelyä, koska siellä annetaan erityisille oppijoille ainutlaatuista ammatillista koulutusta. Toiseksi käytännön esimerkiksi valikoitui Salpauksen Pulssi-työpaja, jossa Hannu on töissä. Ajatuksemme oli, että oppilaitosten näkökulmat syventävät oppimiskysymysten teemoja, joita olivat henkilökohtaiset oppimissuunnitelmat sekä yksilöllisen tuentarpeen ja vahvuuksien tunnistaminen. Antamassamme ennakkotehtävässä laitoimme opintopiirit pohtimaan erilaisia tapoja, joilla opettaja voi tukea erityisen ominaisuuden kanssa painivaa opiskelijaa.   

Kuulimmekin erittäin mielenkiintoisen esityksen, kuinka Kaarisillassa toimitaan erilaisten oppijoiden kanssa. Miten heille oppilaat valikoituvat esim. musiikin- ja taideopetukseen. Hän myös kertoi monikulttuurisesta yhteistyöstä mm Italian kanssa. Esiin nousi HOPS ja HOJKS, kuinka niitä tehdään ja mikä vaikutus niillä saattaa olla opiskelijan tulevaisuuteen. 

Ensimmäiseen oppimiskysymykseen: Mitä henkilökohtaiset oppimissuunnitelmat ovat ja miten ne laaditaan. Opintopari oli tehnyt hienot haastattelut kysymykseen liittyen joten siitä sai hyvän kuvan, millainen prosessi se on. Valitettavasti ensimmäisessä videossa äänenvoimakkuus oli heikko. Se ei ehkä kuulunut taakse kovin hyvin.  Itselläni oli hiukan vaikeuksia saada selvää, mitä  videossa kerrottiin, vaikka olin eturivissä.  Toiseen oppimiskysymykseen: Miten opiskelijoiden yksilöllisiä tuen tarpeita ja vahvuuksia tunnistetaan ammatillisessa koulutuksessa ja AMK:ssa. Tähänkin kysymykseen löytyi palapelin avulla vastaukset. 

  

Päivä sujui suunnitelmiemme mukaisesti ja olemme sitä mieltä, että kokonaisuus oli oikein onnistunut ja antoisa. Hyvät ennakkovalmistelut, selkeä työnjako sekä kerrassaan mainio "opintopiirihenki" takasi lopputuloksen, johon voimme olla tyytyväisiä. 

Hannu, Jonna, Eeva-Liisa ja Anja 

Kello kilisi palapelin kokoon

Oppimiskysymyksemme 14.10.16 oli “Miten yksilöllisiä tuen tarpeita ja vahvuuksia tunnistetaan ammatillisessa oppilaitoksessa ja ammattikorkeakoulussa?”

Lähdimme liikkeelle siten, että kysyimme kyseisen kysymyksen tuntemiltamme ammatillisilta opettajilta. Lisäksi laitoimme sähköpostilla saman kysymyksen muutamalle opinto-ohjaajalle ja kuraattorille. Vastauksista löysimme helposti yhteisiä tekijöitä, jotka saimme ryhmiteltyä kolmeen luokkaan: nivelvaiheen yhteistyö ja ennakkotiedot oppijasta, alkukartoitukset, -haastattelut ym. sekä opettajan oma havainnointi.

Suunnittelun merkeissä tapasimme kaksi kertaa Fellmannian campuksen työhuoneessa. (Huom tiedoksi! opiskelija voi varata erikokoisia työhuoneita Fellmanniasta maksutta etukäteen www.studymeet.lamk.fi)

Tapaamisemme vähän venyivät, kun meillä oli niin paljon muutakin puhuttavaa. Saimme toisiltamme hyviä vinkkejä ja ohjausta mm. opiskeluun liittyen. Satu piti enemmän huolta siitä, että asiakin menee eteenpäin ja saamme sovittua asioita. Kaisa taas oli ennakkoluulottomasti valmis toisen hulluihinkin ideoihin. Molemmilla kerroilla paikka ehti sulkea ovensa ennen meidän ehtimistämme ulos. Toisella kerralla meitä tultiin onneksi jo etsimään, mutta läheltä piti ettemme viettäneet Fellmanniassa koko yötä (huom tiedoksi! Fellmannia sulkeutuu klo 20.00). Lisäksi suunnittelimme opetustamme kaksi kertaa skypessä. Messenger -viestit kulkivat välillämme opetusaamuun asti. No, perjantai-iltanakin. Skype on helppo tapa työskennellä yhdessä, kun voi esimerkiksi selata papereita tai kirjoittaa samaan aikaan.

Opetuspäivässä ja ennakkovalmisteluissa olimme sopineet  tarkan työnjaon, mikä oli hyvä asia.

Käytimme kelloa herättämään opiskelijoiden huomion aloituksissa ja ryhmätyöskentelyn päättymisten merkiksi. “Time timer” näytti kokonaisaikaa. Samalla halusimme opettaa näitä yksinkertaisia keinoja, millä huutamisen sijaan voi herättää oppilaiden huomion ja auttaa hahmottamaan oppitunnin kestoa.

Opetusmenetelmänä meillä oli yhteistoiminnallinen “palapelimalli”. Siinä jokaisen kotiryhmän jäsenen tietoja tarvitaan, jotta kaikki saavat kokonaiskuvan aiheesta. Jokaisella jäsenellä on myös vastuu koko ryhmän oppimisesta, koska hän tuo oman teema-alueensa tiedot muulle ryhmälle. Meillä asiantuntijoita tosin oli useimmissa ryhmissä kaksi. Jälkeenpäin voikin miettiä, olisiko teemat voinut jakaa esim. viiteen osaan, jolloin asiantuntijaryhmässä olisi ollut vähemmän opiskeltavaa materiaalia. Kaisalle menetelmä oli uusvanha ja  suunnitellessamme Kaisa kutsui menetelmää erehdyksessä usein peiliksi. Tästä Satu muotoilikin kasarityyliin palapeili -nimen.

Kaisaa harmitti hieman epäselvä ryhmäjako-ohjeen anto. Ympärille tuli nopeasti kuhinaa ja hieman kaaostakin, kun väki ei tiennyt minne ja kenen ryhmään kuuluivat. Muutama opiskelija otti hienosti vastuun ja johdon ryhmän kokoamisesta sekä keskustelun suuntaamisesta oikeaan suuntaan. Paikalla olleet olivat opettajaopiskelijoita, joten jokainen toivottavasti mietti, miten toimisi toisin, jakaisi ryhmät jne. Ryhmäjaot olisi voinut laittaa esimerkiksi esille jo ennen lounasta, jolloin jokainen olisi voinut bongata listoilta etukäteen nimensä ja osannut sitten suunnistaa paremmin. Tätä kyllä mietittiinkin, muttei haluttu sekoittaa edellisen parin opetusta omilla listoilla.

Pidimme etukäteen haastavimpana ryhmäjakoa, koska jos se ei onnistu, ryhmissä voi olla väärä rakenne. Siitä syystä kysyimme hyvissä ajoin ennen opetustuokiotamme, onko joku lähdössä pois iltapäivällä, jotta etukäteen suunnitellut ryhmäjaot onnistuisivat. Käytimme ryhmäjaon tekemiseen reilusti aikaa, koska halusimme muodostaa heterogeeniset ryhmät. Jaoimme esimerkiksi opintopiirit eri ryhmiin, samoin eri sukupuolet, kasperin suorittaneet jne.

Meidän oli helppoa ja hauskaa työskennellä yhdessä. Olemme samanlaisen erilaisia. Heittäytyjiä molemmat, Satu on tarkka paperille etukäteissuunnittelija (töissä lisänimeltään “lista-Semeri”) ja Kaisa pohtii paljon päässään ja panostaa kaikkensa tositilanteessa:)). Saimme tehtyä hyvin kompromisseja ja meillä oli yhteinen ymmärrys opetettavasta alueesta.

Tunnin opetusaika on todella lyhyt, kun siihen sisällyttää toiminnallista osuutta. Oletuksena onkin jokaisen hyvä perehtyminen aiheeseen etukäteen, vaikkei se olisi ennakkotehtävänäkään. Tämä vinkkinä kaikille seuraaviin lähipäiviin!

Kaisa ja Satu

ps. linkit materiaaleihin

Alkukartoitukset ja -haastattelut:

https://docs.google.com/document/d/1g00PC2uuPfqXinxql1ymFJi02WaOVCnGK4C3Z7QQs1I/edit

Nivelvaiheen yhteistyö:
https://docs.google.com/document/d/1VGy-HuUB-TO1jdjo5s2YktoNanXSlw6KqUeuVWaA6Uw/edit?usp=sharing

Havainnointi:

https://docs.google.com/document/d/1ANG9kNBbfT6HjRBMBgxLjBUmjwa8nCsU5NOz9yHkEcc/edit?usp=sharing

Linkkejä:

https://docs.google.com/document/d/1mA5ag08sHpXYzt4EVkY0bNCDuGtF6qceTQlxC0GYYKA/edit?usp=sharing

14.10.2016 

Opetuskysymys: ”Mitä henkilökohtaiset oppimissuunnitelmat ovat ja miten niitä laaditaan” tuntui omalta opetusaiheelta heti. Hieman asia kuitenkin arvelutti mieltä, koska ostaessamme oppimiskysymyksen tiesimme toistemme kiireet mm. töissä olijuuri menossa hopsien ja hojks:en teko. Varhaiskasvatuksessa niistä käytetään nimikkeitä leops (esiopetusikäiset), tuettu tai tehostettu opetussuunnitelma.

Se, että tietää hopsit, hojks ja henkilökohtaistamissuunnitelmat tärkeiksi työkaluiksi opettajalle ja opiskelijalle, innosti opettamaan asiasta myös toisille. Suunnittelu vaihe sujui face-face, watsappilla, drivellä ja puhelin keskusteluilla. Yhteistyö oli vaivatonta ja antoisaa. Asian valmistelussa saimme apua Minnan työpaikan esimieheltä ja erityisopettajalta.

Tunnin toiminnallista hetkeä suunnitellessa tiesimme learningcafén akilleen kantapään, jos tutut vain keskustelevat asiasta tulokset jäävät laihoiksi. Pedagogisena valintana päätimme sekoittaa ryhmät, ohjata opiskelijat värikoodein ryhmiin sekä päätimme kahvilan pitäjät. Valintamme osoittautui antoisaksi ja keskustelut ryhmissä olivat rikkaita ja monipuolisia. Lisäksi ryhmien valinta säästi aikaa varsinaiselle työskentelylle. Aikaa ryhmätyölle olisi pitänyt olla hieman enemmän. :0). Tehtävän purkuvaiheessa aika ei riittänyt. Ohjeistus oli, että kerro mitä opiskelijalle laaditaan hops, hojks vai muunlainen henkilökohtaistaminen sai osan esittelijöistä kertomaan koko ryhmän tuotoksen. Loput emännät ja isännät joutuivatkin sitten vastaamaan alkuperäiseen kysymykseen ajan loppuessa.

Ohjausryhmän hyvä meininki näkyi koko päivässä. Suunnittelun aikana saimme tarvittavan tuen ja ohjauksen. Yritin laittaa henkilökohtaistamisessa hieman ”mutkia suoriksi”, mutta onneksi minut ohjattiin hellävaraisesti takaisin tielle. Kiitos Jonnalle. Innostui sitten lukemaan aiheesta muutaman teoksen, selkokielisin niistä oli Aihe-projektin, 2007: Henkilökohtaistaminen näyttötutkinnoissa -välineitä näyttötutkintoprosessin toimijoille, Helsinki, Hakapaino Oy.

Lahden ryhmässä on paljon osaamista ja lämminhenki kasvaa ja saada lisää tietotaitoa opettajuuteen. Ohjausryhmän ja opiskelija tovereiden palaute auttaa oman opettajuuden kehittymisessä eteenpäin. Ryhmässämme on helppoa harjoitella opettamisen ja oppimisen taitoja, kannustavassa ilmapiirissä.

Riitta-Sisko ja Minna

OPETUSTUNTI OSAAMISPERUSTEISUUDESTA

Aihe oli meille molemmille ihan uusi asia. Lähdimme liikenteeseen aivan puhtaalta pöydältä ja se oli toisaalta haastavaa, mutta myös mahdollisti raikkaan tulokulman aiheeseen. Jouduimme selvittämään itsellemme monta asiaa, jotta kokonaisuus alkoi hahmottua.

Valmistelimme opetustukiotamme pitkälti yhdessä kirjastossa työskennellen. Molemmat perehtyivät kirjallisuuteen etukäteen ja yhdessä kokosimme kokonaisuutta luetun pohjalta keskusteluja käyden. Soittelimme myös tapaamisten välillä ja viestittelimme esimerkiksi, kun löytyi uusia lähteitä tai askarruttavia asioita putkahti mieleen.

Teimme opetusta varten power point-esityksen, johon halusimme koota tiivistetysti olennaisimmat asiat. Tavoitteenamme oli, että meille jäisi riittävästi tilaa puhua "omin sanoin".
Aloitimme lyhyellä esittelyllä ja etenimme osaamisperusteisuuden käsittelyyn oman alamme, visuaalisten taiteiden, näkökulmasta käsin.

Varsinaisessa teoriaosuudessa avasimme ammatillisen koulutuksen läpäisevää ajattelutavanmuutosta eri toimijoiden näkökulmista. Niin koulutuksen järjestäjät, opettajat, opiskelijat kuin työelämän edustajatkin joutuvat uudenlaisiin haasteisiin tutkinnon perusteiden muuttuessa. Jokaiselle heistä muutos kuitenkin avautuu ja konkretisoituu hieman eri tavalla.

Lopetimme opetustuokiomme ryhmätyöhön, jossa pohdittiin osaamisperusteisuuden vaikutuksia oman koulutuksen ja tulevan opetustyön näkökulmista. Keskeisimmät ajatukset jaettiin koko ryhmälle.

Otimme ison haasteen tarttuessamme näin opintojen alkuvaiheessa ihan uuteen asiaan. Jälkikäteen tuntuu, että se kyllä kannatti. Moni ammatillisen koulutuksen asia selkiytyi itselle opetustuokion valmistelupuuhissa. Nyt on ihan erilaiset eväät jatkaa opiskelua eteenpäin. Ja tuntuuhan se aika kivalta, että tunti on takana päin!

Yhteistyömme sujui mutkattomasti ja oli todella hedelmällistä valmistella tuntia sekä opettaa yhdessä.

Jonna ja Eeva-Liisa