Multicultural learning 

Valitsimme monikulttuurisuus-teeman aivan opettajaopintojemme alussa. Silloinen neljän hengen ryhmämme ilmoitti yhteiseksi motiiviksi tiedonpuutteen ja -tarpeen monikulttuurisuudesta sekä monikulttuurisesta opetuksesta. Opintojen edetessä motiivi ei juurikaan muuttunut, vaan halu oppia ja tietää lisää mielenkiintoisesta aiheesta vain kasvoi.

Valitettavasti myös maailma ympärillämme muuttui myös opintojen edetessä. Kauan pelätty terrorismi tuli Suomeen ja nosti massiivisen keskustelun pakolaisuudesta, maahanmuutosta ja kotouttamisesta. Lähipäiväämme oli kulunut vain kaksi viikkoa Turussa tapahtuneista puukotuksista. Arvelimme asian nousevan lähipäivänä vahvasti keskusteluun.

Aloitimme lähipäivän multicultural coffeella, jossa tarjoilimme aamukahvit höystettyinä eri maiden herkuilla. Olimme pukeutuneet asiaan kuuluviin asuihin. Kahvit olivat erinomainen aloitus päivälle koko ryhmän mielestä. Kiitimme ideasta opintopariamme Minnaa ja Sirua ja totesimme, että tie opettajaopiskelijoiden sydämeen vie vatsan kautta.    

 

   Pedagogisesti paras tapa aloittaa päivä on aamukahvi.

 

Pedagogisesta näkökulmasta päivä oli mielenkiintoinen. Koska opetimme itse suurimman osan päivästä opintoparien puutteen vuoksi, meillä oli mahdollisuus kokeilla erilaisia menetelmiä ja opetustapoja. Päivään sisältyi luentoa, toiminnallisia menetelmiä ja digimenetelmiä. Omasta mielestämme pystyimme tekemään päivästä menetelmällisesti monipuolisen ja opiskelijoita haastavan. Erityisesti aamun kokemuksellisen oppimisen osuutta "Muukalaisten hyökkäys" kiiteltiin ryhmässä.

 

Huolimatta siitä, että aihe oli meille melko vieras, saimme palautetta asiantuntijuudesta. Ryhmän mukaan vaikutimme osaavilta ja asiantuntevilta. Palaute oli mukava kuulla, koska lähdimme alun perin ummikkona haastamaan itseämme aiheeseen. Lisäksi meitä jännitti aiheen ajankohtaisuus ja ihmisten varauksellisuus asiaa kohtaan aiheen ajankohtaisuuden vuoksi.

 

Opintopiirityöskentely osoittautui matkan varrelle erittäin antoisaksi oppimismetodiksi. Opintopiiristämme (johon kuului myös aiemmin valmistunut Satu) muodostui meille tärkeä yhteisö. Sitä voisi kuvata jopa kotisatamaksi, johon oli turvallista silloin tällöin ankkuroitua ja josta hakea vahvistusta maailman tyrskyiltä. Opintopiirityöskentelyn myötä opimme paljon toisistamme, itsestämme ja saimme uusia elinikäisiä ystäviä.   

 

Koska Leena ja Sina olivat loppuajan opintopiirissä kahdestaan, oli mukavaa saada joukkoon lähipäivää varten opintopari Minna ja Siru. He toivat rautaisen ammattilaisen näkökulman asiantuntijuuteen monikulttuurisessa ohjauksessa ja opetuksessa.

 

Voi sanoa, että köydenpunojan pedagogiikka avautui meille varsinaisesti ja lopullisesti vasta omassa opetuspäivässämme. Vasta viimeisinä päivinä ennen opetuspäivää avautui koko siihen sisältyvä prosessi. Aika monta pientä huomiota ja tehtävää liittyi tuohon kuuluisaan köpeen. Aivan kuin olisi koonnut palapeliä, jossa oli koko ajan jokin pala hukassa tai kädessä oli ylimääräinen pala, joka ei tuntunut sopivan mihinkään. Oivalluksena kokonaisuudesta voikin todeta, että opetuksen suunnittelu, opetus ja oppimisen arviointi koostuu todennäköisesti yhtä pienistä, liikkuvista osista myös oikeassa opettajan elämässä.



 

                                   Opintopiiri Leena ja Sina keskellään opintopari Minna ja Siru.

 

Arrideverci!

Leena, Sina ja Satu (osittain)